Löysin tänään vanhan muistikirjani (vuosi 2005), josta löytyi kauan etsimäni "parisuhteen väriympyrä". Jos olisin löytänyt sen aiemmin, väriympyrä todennäköisesti olisi tullut esiintymään jotenkin käsikirjoituksen osana käsiteltäessä tekstissä keskeistä epäonnistunutta parisuhdetta päähenkilöiden välillä. Nyt väriympyrä on jäänyt lähinnä henkiseksi taustamateriaaliksi. Ohessa nopea havainnekuva aiheesta:
Parisuhteen väriympyrä siis havainnollistaa värien avulla parisuhteen olomuotoa erilaisten muutettavissa olevien vastakohtaisten voimien summana (Parisuhde on aina ruskea). Pää- ja välivärejä ts. erilaisia tunnetiloja tai olosuhteita sekoittamalla saadaan tulokseksi parisuhde - ruskea.
Kuten oheisen kuvan lähempi tarkastelu osoittaa - parisuhteen väriopin soveltamisessa on vielä useita aukkoja. Kiivainta keskustelua muistan että jo vuosia takaperin herätti se, että Rakkaus on ympyrässä nimetty vihreällä värillä.
Tätä blogia - jos satut lukemaan - saa kommentoida.
Pienikin kommentti motivoi kirjoittajaansa hypermedia-ahdistuksen keskellä.
Eli kun sekottaa hellyyttä ja pakon omasuutta, syntyy rakkautta?
VastaaPoistaRuskea on hieno parisuhteen väri!
VastaaPoistaSiitä tulee mieleen maa ja multa. Kaikki kasvaa mullasta, siitä kaikki kasvaa, saa alkunsa, tulee näkyväksi, vihreäksi (rakkaudeksi?), kurkottaa kohti taivasta..
Toisaalta se on paskan väri. Sitäkin se parisuhde toisinaan on.
väriympyrän toinen tekijä kommentoi:
VastaaPoistakyllä, parisuhde on ruskeana hyvä, mutta rakkaudesta - kaikki klassiset käsitykset huomioon ottaen senhän pitäisi olla pääväri, eikä väliväri (vihreä). Mutta ehkä järkevämpää olisi korvata sana, eikä väriä. Jos rakkauden sijaan puhuttaisiin tämän väriympyrän kohdalla "rakastuneisuudesta".